Sadonkorjuuta

Kesä on mennyt vauhdilla! Ja myös blogin päivitykset jääneet tekemättä.

Hyvin on tullut satoa palstalta. Vaikkakin perunat mätänivät maahan.
Punajuuret ovat tykänneet kasvaa, sekä myös kesäkurpistaa ollaan saatu kyllästymiseen asti kerätä palstalta. Jättikurpitsoista vain kaksi lopulta selvisivät, mutta sitäkin muhkeampina kasvavat pellolla!
Sipulikin kesän puolivälin jälkeen alkoi kasvamaan vauhdikkaammin, mangoldi samoiten (etenkin lahjaksi saadut alut tykkäävät kasvaa), salaattia ja pinaattia myös tullut hyvin.
Porkkanaa saatiin myös kerätä, vaikkakin osa mätäni maahan.

Palsta on ollut mielenkiintoinen projekti, vaikka allekirjoittanut onkin vähän niin ja näin ollut mukana siinä. Ahkeramminkin olisi voinut pellolla käydä ja hoitaa kasveja.

Ensimmäiset punajuuret on purkitettu ja ensi maanantaina vietämme sadonkorjuun juhlaa, tekemällä hyviä ruokia oman maan eineksistä.

Ei kukaan mintusta tykkäis?

Minttu ja porkkana ovat villiinnyttäneet palstan ihan täysin! Alkaa tohon minttuun mennä jo hermot, kun käy kitkemässä rikkaruohoja.
Tänään käväisin kastelemassa ja kitkemässä palstalla. Ihanaa kun kasvit alkaa nauttimaan ulkona olosta ja ensimmäisten ulkoilma järkytysten jälkeen puskevat uusia lehtiä minkä kerkeevät! 

Perunarivit. Ei nyt ihan juhannusperunoita saatu :)

Tässä muistaakseni on punajuurenalkuja :) Kivaa kun pääsee syksyllä säilöön omia punajuuria!

Mangoldintaimia.

Salaatit selvisi ihan hienosti ekasta järkytyksestä :P

Baby -pinaattia. Harvensin muutamaa puskaa hieman, kun alkoi hieman ahtaaksi heillä käymään.

Takana sipuli ja edessä ruusukaalia. Nam nam! :)

Auringonkukat hienosti pärjänneet! Ja uusia puskee vaan esiin :) 

Maa-artisokka! Ja taustalla vierusviljelijän hienot harsoteltat! Aika pro.ta :)

Mahdottoman mukava viljelyspäivä

 Pääsin pitkästä aikaa pellolle touhuumaan maanantaina. Outin kanssa poistettiin rikkaruohoja ja laitettiin punajuurta hieman enemmän kasvamaan. Kylläpä kolme tuntia vierähti nopsaan!

 Etsittiin perunapenkistä perunan alkuja, ja lopulta sellaset löytyivätkin! Vaikka ensin meinasin ihan rikkaruohot säästää penkin reunalle. Kunnes vähän aikaa mietittyäni muistin mihin kohtaan perunat istuteltiin!

Ja sieltähän se perunan alku puskee hienosti!

 Outi oli tehnyt ihan mahtavat pajuteltat kurpitsoille. Aika Pron näköinen :) Tosin viereisen palstan viljelijä, oli nähtävästi lukenut paremmin kirvan-torjumis-ohjeet, kun peitteli vielä harson reunat mullalla. Fiksua.

 Toinen kurpistan alku.

 Minttu näyttää selviävän sittenkin alun järkytyksetä!

Valkosipuli puskee hienosti esiin!

Pinaatti tuntuu nauttivan ulkoilmasta!

Maa-artisokka? Todennäköisesti, kun näyttää vallanneen koko penkin :)

Kesäkuun kymmenes

Tänään on perinteisesti ollut päivä, jolloin hallanvaara on ohi ja aremmatkin kasvit on voitu viedä ulos kasvamaan. Se sopii minulle, koska kurpitsanroikaleisiin ja niiden rahtaamiseen eestaas parvekkeelle on alkanut mennä jo hermo. Päivä oli kuitenkin tosi tuulinen, ja sääennuste on lupaillut ennemmin viiden kuin kymmenen asteen yölämpötiloja, joten päätin vielä alkuun rakentaa kesäkurpitsoille teltan, jossa totutella ulkoelämään. Harvensin vähän pajukkoa ja sidoin oksista kupoliteltan tyyppiset kaaret harson alle. Pitää vaan pitää varansa ja ottaa pajut kummulta pois melko pian, jottei meillä pian ole pajukumpua kurpitsakummun sijaan.

Kuvassa vasemmalla harson alla on herneitä, niiden takana porkkanaa ja sipulia. Kesäkurpitsat lymyävät teltassaan.

Torilta tarttui perjantaina mukaan kymmenen jättisipulintainta, jotka istutin tohkeissani melkein saman tien, ja vasta jälkikäteen luin, että ne olisi tärkeää laittaa juuri samaan syvyyteen. Syvemmälle istutetuissa kun ei sitä tyven varsinaista sipulia välttämättä muodostu ollenkaan. No, kuopsuttelin maata niiden ympäriltä tänään pois, jotta ymmärtävät pulskistua.

Myös muita sipuleita alkaa ilmestyä:

Rikkaruohoja alkaa olla siinä määrin, että kitkemistahtia olisi paikallaan vähän kiristää. Toistaiseksi olen ollut vähän arka nyppimään paljon minkäänlaisia kasveja maasta, koska en näin aloittelijana ole ollenkaan varma, että mitä minä sieltä maasta haluan nousevan ja mitä en. Nopeasti silmä kuitenkin harjaantuu, ja käyttöön ottamattomia alueita tarkastelemalla saa myös käsityksen siitä, miltä yleisimmät rikkaruohot alueella näyttävät. Perus-heinänkorsia pukkaa joka puolelta ja tietysti sitä pahuksen minttua, mutta kaikkein ällöin on semmoinen lonkeroinen korte, mikähän korte se mahtaisi olla, peltokorteko kenties? Tosi paljon on opittavaa.

Tässä on porkkana! Siitä olen ihan varma. Tai ainakin melkein.

Myös pahikset ovat löytäneet taimet - retiisien ja sinappikaalin kimpussa on ollut viime päivinä hirveät määrät kirppoja. Sirottelin kasveille ensi hätään talkkia, mutta aika usein sitä saisi varmaan olla sitä tupruttelemassa, jotta pysyisivät mokomat kuoriaiset loitolla. Saa nähdä, jääkö näistä kylvöksistä mitään jäljelle, vai pitääkö tehdä uusintakylvö vähän myöhemmin, kun kirpoilla on muutakin syötävää tai jotain muuta tekemistä.

Joku, kenties jänis, kävi järsimässä auringonkukanalkuja. Ihailtavasti taimet kuitenkin kasvattavat uusia lehtiä, nekin, jotka meinasin tuomita tunkiolle, kun molemmat sirkkalehdet oli napsittu poikki.

Pinaateilla ja öljypellavalla menee lujaa. Pellavaa olisi ehkä voinut kylvää hieman harvempaan :D Täytynee harventaa noita vähän, jotta on paremmin tilaa kasvaa.

Seuraavia hommia olisi varmaankin jättikurpitsoiden asuinpaikan valinta ja valmistelu sekä sokeriherneen kylväminen. Paljon on työtä tässä valmisteluvaiheessa! Pitää varta vasten komentaa itseään aina kotiin lepäämään, jottei väsyttäisi itseään liikaa ja kyllästyisi koko kasvimaahan.

Vuoronvaihto

Veera lähti Englantiin ja Skotlantiin, Outi palasi Irlannista. Hinku päästä tiluksille kuopimaan oli suuri, kun olin monta viikkoa ollut vain hengessä mukana tietokoneen ääressä. Siispä viikonloppuna vietin aikaa sateessa maata kääntäen, mikä ei ollut mitenkään erityisen viehättävää puuhaa, kun kylmässä tuulessa tuli vilu ja savimaata tarttui saappaisiin ihan holtittomiksi könteiksi. Jostain kumman syystä olin kumpanakin päivänä ainoa puutarhuri alueella.

Maanantaina ei enää satanut, joten retkeilin Peltolan puutarhahelvettiin ("haluan ostaa täältä KAIKEN :( ") hakemaan hallaharsoa ja herneitä. Mukaan tuli myös rosmariini, jonka valitsin huolellisesti saadakseni napsia siitä mahdollisimman monta latvapistokasta. Toivon niille hyvää juurtumisonnea, jotta saataisiin sitten useampi rosmariini pitämään örkkejä loitolla.

Harsotin kurpitsakummun, jotta maa lämpiäisi vielä vähän lisää ennen asukkaiden saapumista.

Tunteja tiluksilla äherrettyäni sain vihdoin kylvetyksi silpoydinherneet! Olipas kivaa puuhaa kaiken talikoimisen ja rikkaruohonjuurien nyhtämisen jälkeen. Pistin Onward-nimiset tyypit kahteen riviin, joiden väliin pitää sitten jossakin vaiheessa virittää joku keppi-naruviritys tueksi. Otin myös vähän kuvia ennen kotiinlähtöä, mutta aurinko oli silloin jo niin matalalla, että ovat aika surkeita. Näkeepä Veera kuitenkin niistä edes jotenkin, että mitä kasveille kuuluu.

Silpoydinhernepenkki, joka ei nyt noudata aikaisempaa muotoilua. Hoksasin vähän liian myöhään, että tässä olisi nyt saanut olla samanlainen kaareva penkki kuin toisella puolella, eikä huvittanut ruveta urheilemaan sitä uusiksi.

Auringonkukat voivat hyvin! Hei muut puutarhurit, mikä tuon kiven funktio on? Saanko ottaa sen pois? :D

Minttua puskee esiin joka puolelta palstaa.

Kaikki persiljatkin taitaa olla hengissä! Kuva on karsean varjoinen, mutta jos sitä klikkaa isommaksi, niin  eiköhän siitä näe ne uudet pikku lehdet, joita puskee esiin.

Oliko nää pinaattia? Näyttävät aika reippailta.

Kesäkurpitsa näyttää tänään tältä - varmaan neljä uutta lehteä on tullut sen jälkeen, kun viikko sitten päästin raukan mehutölkin ahtaudesta vähän avarampaan ruukkuun. Lehtien väristä näkee, että lannoittamisella on kuin onkin merkitystä. Uskaltaisikohan tän jo viedä kummulleen?

Tänään mun pitäis varmaankin hakea multaa parvekekasvejani varten, mutta kun ei sada, niin mieli tekee myös tiluksille vaikkapa kylvämään lisää mangoldia ja punajuurta ja ehkä kantamaan vettä. Ei millään malttais lepäillä nyt, kun on vielä niin paljon kylvettävää jäljellä! Toivottavasti maassa ei vaani möhöjuuren lisäksi puutarhurin burn outin itiöitä.

Aurinko on meille kylään jäänyt

Aurinko ei ole ollut peltomme ystävä viime viikkoina. Pelto oli kuivunut pölyäväksi ja kökköiseksi kasaksi. Emme kuitenkaan ole antaneet epätoivon vallata herkkiä viherpeukalosielujamme, vaan olemme kantaneet ahkerasti vettä pellolle ja kylvämme jatkuvasti lisää siemeniä. Tänään kävimme Päivin kanssa vääntämässä peltoon lisää penkkejä, istuttamassa taimia ja kylvämässä siemeniä. Lisäksi kannoimme jälleen litroittain vettä Aurajoesta, osan saappaissa ja kengissä.

F:n muotoinen penkki, jonka varteen (F:n varteen) kylvimme punajuurta ja mangoldia. Jännittää oliko 6 ämpärillistä vettä tarpeeksi tekemään maasta taas viljeltävää. Kuvassa myös Eiffel-tornin alaosan muotoinen porkkana-retiisi-rukolapenkki sekä puoliympyrä jossa mm. persilja koittaa selviytyä.

Päivi kurpitsakummun vieressä. Jaloissa näkyy auringon paahtaman auringonkukat. Kesäkurpitsat ja jättikurpitsat on vielä kotona varttumassa. Kummulle pitäisi kasvaa lisää auringonkukkia ja kehäkukkaa.

Kuivan ja koppuraisen pellon pinnasta pilkisti tämmöisiä. Toiveekkaasti arvaamme, että muruset ovat punaruskeita auringonkukkia.

Paahtuneet auringonkukat. Ne ovat urhasti tehneet lisää lehtiä vaikka alimmaiset kuihtuvat yksi toisensa jälkeen.

Suklaaminttu on surullinen näky. Kunpa juurissa olisi voimaa puskea uusia varsia ja lehtiä kun ilmat pian muuttuvat suotuisammiksi.

Anopin takapihalta saatu minttu kukoistaa pellolla, se onkin yksi harvoista.

Ruohosipulit tekevät kovaa vauhtia kukkia. Niistä pitää myös leppäkerttu. Sipulit ovat myös kotoisin anopin, Marjatan pihalta.

 

Paahtunut persija. Osa taimista koittaa selviytyä, suurin osa on jo antanut periksi.

Äidin pihalta saatu persija. Sinnikäs kasvi. Hyvin tuntuu menevän, vaikka uloimmat lehdet eivät kestäneet siirtomatkan aiheuttamaa stressiä.

Vaikka suuri osa taimista ovat menehtyneet paahteeseen, moni on vielä voimissaan. Suurin osa siemenistä on vielä piilossa, mutta osa on jo itänyt. Öljypellava yllätti meidät kaikki ja kasvoi vahvan vihreinä riveinä pellon reunassa. Samoin kehäkukat ja auringonkukat tekevät tuloaan. Aika jänniä aikoja.

Kasvit maahan MARS!

Käväistiin tänään istuttelemassa muutamat kasvit jo maahan. Optimistisesti ajateltuna - yöpakkasia ei enää tule!
Heiteltiin myös muutamat siemenet itämään palstalle. Eihän me niitä toki sinne heitelty, vaan tunnollisesti tehtiin suorat rivit.
Maa oli saanut sopivasti kosteutta viimepäivien sateista - se tokin näkyi myös saappaissa. Liejuinen multa-savi maa tarttui mukavasti saappaan pohjiin. Muokattiin hiukan keskikumpua korkeammaksi, sekä nautittiin pienten kasvien istutuksista. Vaikka välillä näytti siltä että persilijat menettivät juuriaan, kun niitä purkista irroteltiin. Toivottavasti kasviparat eivät tästä loukkaannu!

Muutama todella laadukas kännykkäkamera kuva tähän vielä fiilistelyn vuoksi!

Siellä ne perunat itää!

Auringonkukan alkuja

Oikealta: Ruusukaalin siemeniä, persilijaa sekä minttua +Veeran saappaankärki

Ruohosipulin alut. Nams!

Kaksi riviä pellavansiemeniä!

Innovatiivisuus on kaiken a ja o, kun merkitään mihin on laitettu siemeniä! Tässä jonkun viimevuotisen viljelijäraukan silmälaisen toinen linssi. 

Kääntäjät

Maanantaina töiden jälkeen käytiin reippaina Prismassa hankkimassa kalkkia ja lannoitetta. Kalkkia 25kg sekä kanankakkaa 30L ja 5kg istutusperunaa kulkivat yllättävän hallittavasti pyörillä pellolle asti. Tarkoittaa sitä, että ei lennetty kumoon kertaakaan vaikka ajopelit huojui melkoisesti tuulessa ja alamäissä.

Illan aikana kalkittiin palstan neljästä osasta viisi. Yksi jätettiin kalkitsematta, koska kuulemma peruna ei tykkää emäksisestä kalkista, vaan esim. happamista kahvin poroista. Lisäksi kalkki oli loppunut ja voimatkin jotenkin. Päätettiin siis istuttaa peruna kalkitsemattomaan sektoriin.

Lannoitteeksi valittiin merilevällä höystettyä kanankakkaa. Haisihan se pahalta, mutta hajuun tottui nopeasti kun tuulikin kovasti. Siellä sitten koko illan heiteltiin pellolle vuoroin kalkkia vuoroin kakkaa. Mies kuitenkin pyysi jostain syystä viemään vaatteet tuulettumaan kun tulin kotiin.

Me oltiin perunamiehen ja kuokkapojan (ei kuvassa) kanssa ainoat illan viljelijät suurella pellolla.

 

Ensin levitettiin palstalle kalkkia, sitten käännettiin ja käännettiin ja käännettiin. Lopuksi heitettiin kanankakkaa päälle ja tasoiteltiin. Oli melko rankkaa puuhaa. Sen ehkä näkee ilmeistä...

 Maanantai-illan kunniavieraat: kalkkia ja kakkaa.

Palstan muokkausta

Käytiin tekemässä vähän reunuspolkuja, sekä pientä suunnitelmaa kasvimaan kummuista. Sinne tulee erikseen siis auringonkukille oma kumpu ja kurpitsoille oma. Kaikkea pientä juurakkoa sieltä löytyi, viimevuoden sadoista, sekä mielettömän kokoisia ällöttäviä kastematoja. 

Epäilemme, että löysimme Smörblomman tiluksilta. 

Keskikumpua ja polkujen tekoa. Maissilapsetko ne oli jotka kiviä keräilivät? 

Palsta tuntui isolta alkuun, mutta muutaman tunnin siellä olleena, oishan sitä voinut kaksikin palstaa ottaa viljeltäväksi! Nälkä kasvaa syödessä :)

Näin alkuhommien jälkeen näyttää ihan mahtavalta tää koko juttu! Seuraavaksi olisi tiedossa lannoittamista, kalkitsemista ja maankääntöä. Wuhuu! Tänään suunnitelmissa saada ainakin ostettua lannoitteet ja kalkit.
Itämässähän meillä on jo ihan mielettömän monta kasvia, ja lisää pitäisi esikasvatella!