Kääntäjät

Maanantaina töiden jälkeen käytiin reippaina Prismassa hankkimassa kalkkia ja lannoitetta. Kalkkia 25kg sekä kanankakkaa 30L ja 5kg istutusperunaa kulkivat yllättävän hallittavasti pyörillä pellolle asti. Tarkoittaa sitä, että ei lennetty kumoon kertaakaan vaikka ajopelit huojui melkoisesti tuulessa ja alamäissä.

Illan aikana kalkittiin palstan neljästä osasta viisi. Yksi jätettiin kalkitsematta, koska kuulemma peruna ei tykkää emäksisestä kalkista, vaan esim. happamista kahvin poroista. Lisäksi kalkki oli loppunut ja voimatkin jotenkin. Päätettiin siis istuttaa peruna kalkitsemattomaan sektoriin.

Lannoitteeksi valittiin merilevällä höystettyä kanankakkaa. Haisihan se pahalta, mutta hajuun tottui nopeasti kun tuulikin kovasti. Siellä sitten koko illan heiteltiin pellolle vuoroin kalkkia vuoroin kakkaa. Mies kuitenkin pyysi jostain syystä viemään vaatteet tuulettumaan kun tulin kotiin.

Me oltiin perunamiehen ja kuokkapojan (ei kuvassa) kanssa ainoat illan viljelijät suurella pellolla.

 

Ensin levitettiin palstalle kalkkia, sitten käännettiin ja käännettiin ja käännettiin. Lopuksi heitettiin kanankakkaa päälle ja tasoiteltiin. Oli melko rankkaa puuhaa. Sen ehkä näkee ilmeistä...

 Maanantai-illan kunniavieraat: kalkkia ja kakkaa.