Aurinko ei ole ollut peltomme ystävä viime viikkoina. Pelto oli kuivunut pölyäväksi ja kökköiseksi kasaksi. Emme kuitenkaan ole antaneet epätoivon vallata herkkiä viherpeukalosielujamme, vaan olemme kantaneet ahkerasti vettä pellolle ja kylvämme jatkuvasti lisää siemeniä. Tänään kävimme Päivin kanssa vääntämässä peltoon lisää penkkejä, istuttamassa taimia ja kylvämässä siemeniä. Lisäksi kannoimme jälleen litroittain vettä Aurajoesta, osan saappaissa ja kengissä.
F:n muotoinen penkki, jonka varteen (F:n varteen) kylvimme punajuurta ja mangoldia. Jännittää oliko 6 ämpärillistä vettä tarpeeksi tekemään maasta taas viljeltävää. Kuvassa myös Eiffel-tornin alaosan muotoinen porkkana-retiisi-rukolapenkki sekä puoliympyrä jossa mm. persilja koittaa selviytyä.
Kuivan ja koppuraisen pellon pinnasta pilkisti tämmöisiä. Toiveekkaasti arvaamme, että muruset ovat punaruskeita auringonkukkia.
Suklaaminttu on surullinen näky. Kunpa juurissa olisi voimaa puskea uusia varsia ja lehtiä kun ilmat pian muuttuvat suotuisammiksi.
Ruohosipulit tekevät kovaa vauhtia kukkia. Niistä pitää myös leppäkerttu. Sipulit ovat myös kotoisin anopin, Marjatan pihalta.
Paahtunut persija. Osa taimista koittaa selviytyä, suurin osa on jo antanut periksi.
Vaikka suuri osa taimista ovat menehtyneet paahteeseen, moni on vielä voimissaan. Suurin osa siemenistä on vielä piilossa, mutta osa on jo itänyt. Öljypellava yllätti meidät kaikki ja kasvoi vahvan vihreinä riveinä pellon reunassa. Samoin kehäkukat ja auringonkukat tekevät tuloaan. Aika jänniä aikoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti