Aurinko on meille kylään jäänyt

Aurinko ei ole ollut peltomme ystävä viime viikkoina. Pelto oli kuivunut pölyäväksi ja kökköiseksi kasaksi. Emme kuitenkaan ole antaneet epätoivon vallata herkkiä viherpeukalosielujamme, vaan olemme kantaneet ahkerasti vettä pellolle ja kylvämme jatkuvasti lisää siemeniä. Tänään kävimme Päivin kanssa vääntämässä peltoon lisää penkkejä, istuttamassa taimia ja kylvämässä siemeniä. Lisäksi kannoimme jälleen litroittain vettä Aurajoesta, osan saappaissa ja kengissä.

F:n muotoinen penkki, jonka varteen (F:n varteen) kylvimme punajuurta ja mangoldia. Jännittää oliko 6 ämpärillistä vettä tarpeeksi tekemään maasta taas viljeltävää. Kuvassa myös Eiffel-tornin alaosan muotoinen porkkana-retiisi-rukolapenkki sekä puoliympyrä jossa mm. persilja koittaa selviytyä.

Päivi kurpitsakummun vieressä. Jaloissa näkyy auringon paahtaman auringonkukat. Kesäkurpitsat ja jättikurpitsat on vielä kotona varttumassa. Kummulle pitäisi kasvaa lisää auringonkukkia ja kehäkukkaa.

Kuivan ja koppuraisen pellon pinnasta pilkisti tämmöisiä. Toiveekkaasti arvaamme, että muruset ovat punaruskeita auringonkukkia.

Paahtuneet auringonkukat. Ne ovat urhasti tehneet lisää lehtiä vaikka alimmaiset kuihtuvat yksi toisensa jälkeen.

Suklaaminttu on surullinen näky. Kunpa juurissa olisi voimaa puskea uusia varsia ja lehtiä kun ilmat pian muuttuvat suotuisammiksi.

Anopin takapihalta saatu minttu kukoistaa pellolla, se onkin yksi harvoista.

Ruohosipulit tekevät kovaa vauhtia kukkia. Niistä pitää myös leppäkerttu. Sipulit ovat myös kotoisin anopin, Marjatan pihalta.

 

Paahtunut persija. Osa taimista koittaa selviytyä, suurin osa on jo antanut periksi.

Äidin pihalta saatu persija. Sinnikäs kasvi. Hyvin tuntuu menevän, vaikka uloimmat lehdet eivät kestäneet siirtomatkan aiheuttamaa stressiä.

Vaikka suuri osa taimista ovat menehtyneet paahteeseen, moni on vielä voimissaan. Suurin osa siemenistä on vielä piilossa, mutta osa on jo itänyt. Öljypellava yllätti meidät kaikki ja kasvoi vahvan vihreinä riveinä pellon reunassa. Samoin kehäkukat ja auringonkukat tekevät tuloaan. Aika jänniä aikoja.

Kasvit maahan MARS!

Käväistiin tänään istuttelemassa muutamat kasvit jo maahan. Optimistisesti ajateltuna - yöpakkasia ei enää tule!
Heiteltiin myös muutamat siemenet itämään palstalle. Eihän me niitä toki sinne heitelty, vaan tunnollisesti tehtiin suorat rivit.
Maa oli saanut sopivasti kosteutta viimepäivien sateista - se tokin näkyi myös saappaissa. Liejuinen multa-savi maa tarttui mukavasti saappaan pohjiin. Muokattiin hiukan keskikumpua korkeammaksi, sekä nautittiin pienten kasvien istutuksista. Vaikka välillä näytti siltä että persilijat menettivät juuriaan, kun niitä purkista irroteltiin. Toivottavasti kasviparat eivät tästä loukkaannu!

Muutama todella laadukas kännykkäkamera kuva tähän vielä fiilistelyn vuoksi!

Siellä ne perunat itää!

Auringonkukan alkuja

Oikealta: Ruusukaalin siemeniä, persilijaa sekä minttua +Veeran saappaankärki

Ruohosipulin alut. Nams!

Kaksi riviä pellavansiemeniä!

Innovatiivisuus on kaiken a ja o, kun merkitään mihin on laitettu siemeniä! Tässä jonkun viimevuotisen viljelijäraukan silmälaisen toinen linssi. 

Kääntäjät

Maanantaina töiden jälkeen käytiin reippaina Prismassa hankkimassa kalkkia ja lannoitetta. Kalkkia 25kg sekä kanankakkaa 30L ja 5kg istutusperunaa kulkivat yllättävän hallittavasti pyörillä pellolle asti. Tarkoittaa sitä, että ei lennetty kumoon kertaakaan vaikka ajopelit huojui melkoisesti tuulessa ja alamäissä.

Illan aikana kalkittiin palstan neljästä osasta viisi. Yksi jätettiin kalkitsematta, koska kuulemma peruna ei tykkää emäksisestä kalkista, vaan esim. happamista kahvin poroista. Lisäksi kalkki oli loppunut ja voimatkin jotenkin. Päätettiin siis istuttaa peruna kalkitsemattomaan sektoriin.

Lannoitteeksi valittiin merilevällä höystettyä kanankakkaa. Haisihan se pahalta, mutta hajuun tottui nopeasti kun tuulikin kovasti. Siellä sitten koko illan heiteltiin pellolle vuoroin kalkkia vuoroin kakkaa. Mies kuitenkin pyysi jostain syystä viemään vaatteet tuulettumaan kun tulin kotiin.

Me oltiin perunamiehen ja kuokkapojan (ei kuvassa) kanssa ainoat illan viljelijät suurella pellolla.

 

Ensin levitettiin palstalle kalkkia, sitten käännettiin ja käännettiin ja käännettiin. Lopuksi heitettiin kanankakkaa päälle ja tasoiteltiin. Oli melko rankkaa puuhaa. Sen ehkä näkee ilmeistä...

 Maanantai-illan kunniavieraat: kalkkia ja kakkaa.

Palstan muokkausta

Käytiin tekemässä vähän reunuspolkuja, sekä pientä suunnitelmaa kasvimaan kummuista. Sinne tulee erikseen siis auringonkukille oma kumpu ja kurpitsoille oma. Kaikkea pientä juurakkoa sieltä löytyi, viimevuoden sadoista, sekä mielettömän kokoisia ällöttäviä kastematoja. 

Epäilemme, että löysimme Smörblomman tiluksilta. 

Keskikumpua ja polkujen tekoa. Maissilapsetko ne oli jotka kiviä keräilivät? 

Palsta tuntui isolta alkuun, mutta muutaman tunnin siellä olleena, oishan sitä voinut kaksikin palstaa ottaa viljeltäväksi! Nälkä kasvaa syödessä :)

Näin alkuhommien jälkeen näyttää ihan mahtavalta tää koko juttu! Seuraavaksi olisi tiedossa lannoittamista, kalkitsemista ja maankääntöä. Wuhuu! Tänään suunnitelmissa saada ainakin ostettua lannoitteet ja kalkit.
Itämässähän meillä on jo ihan mielettömän monta kasvia, ja lisää pitäisi esikasvatella!

Palstat merkitty!

Nyt on palstat merkitty, sekä meidänkin palsta hienosti narulla rajattu! Itse en viitsinyt tennareilla lähteä katsastamaan palstaa lähietäisyydeltä.

Mutta tässä fiilistelykuvaa! Siellä jossain keskellä on meidän ihana viljelysmaa!