Kesäkuun kymmenes

Tänään on perinteisesti ollut päivä, jolloin hallanvaara on ohi ja aremmatkin kasvit on voitu viedä ulos kasvamaan. Se sopii minulle, koska kurpitsanroikaleisiin ja niiden rahtaamiseen eestaas parvekkeelle on alkanut mennä jo hermo. Päivä oli kuitenkin tosi tuulinen, ja sääennuste on lupaillut ennemmin viiden kuin kymmenen asteen yölämpötiloja, joten päätin vielä alkuun rakentaa kesäkurpitsoille teltan, jossa totutella ulkoelämään. Harvensin vähän pajukkoa ja sidoin oksista kupoliteltan tyyppiset kaaret harson alle. Pitää vaan pitää varansa ja ottaa pajut kummulta pois melko pian, jottei meillä pian ole pajukumpua kurpitsakummun sijaan.

Kuvassa vasemmalla harson alla on herneitä, niiden takana porkkanaa ja sipulia. Kesäkurpitsat lymyävät teltassaan.

Torilta tarttui perjantaina mukaan kymmenen jättisipulintainta, jotka istutin tohkeissani melkein saman tien, ja vasta jälkikäteen luin, että ne olisi tärkeää laittaa juuri samaan syvyyteen. Syvemmälle istutetuissa kun ei sitä tyven varsinaista sipulia välttämättä muodostu ollenkaan. No, kuopsuttelin maata niiden ympäriltä tänään pois, jotta ymmärtävät pulskistua.

Myös muita sipuleita alkaa ilmestyä:

Rikkaruohoja alkaa olla siinä määrin, että kitkemistahtia olisi paikallaan vähän kiristää. Toistaiseksi olen ollut vähän arka nyppimään paljon minkäänlaisia kasveja maasta, koska en näin aloittelijana ole ollenkaan varma, että mitä minä sieltä maasta haluan nousevan ja mitä en. Nopeasti silmä kuitenkin harjaantuu, ja käyttöön ottamattomia alueita tarkastelemalla saa myös käsityksen siitä, miltä yleisimmät rikkaruohot alueella näyttävät. Perus-heinänkorsia pukkaa joka puolelta ja tietysti sitä pahuksen minttua, mutta kaikkein ällöin on semmoinen lonkeroinen korte, mikähän korte se mahtaisi olla, peltokorteko kenties? Tosi paljon on opittavaa.

Tässä on porkkana! Siitä olen ihan varma. Tai ainakin melkein.

Myös pahikset ovat löytäneet taimet - retiisien ja sinappikaalin kimpussa on ollut viime päivinä hirveät määrät kirppoja. Sirottelin kasveille ensi hätään talkkia, mutta aika usein sitä saisi varmaan olla sitä tupruttelemassa, jotta pysyisivät mokomat kuoriaiset loitolla. Saa nähdä, jääkö näistä kylvöksistä mitään jäljelle, vai pitääkö tehdä uusintakylvö vähän myöhemmin, kun kirpoilla on muutakin syötävää tai jotain muuta tekemistä.

Joku, kenties jänis, kävi järsimässä auringonkukanalkuja. Ihailtavasti taimet kuitenkin kasvattavat uusia lehtiä, nekin, jotka meinasin tuomita tunkiolle, kun molemmat sirkkalehdet oli napsittu poikki.

Pinaateilla ja öljypellavalla menee lujaa. Pellavaa olisi ehkä voinut kylvää hieman harvempaan :D Täytynee harventaa noita vähän, jotta on paremmin tilaa kasvaa.

Seuraavia hommia olisi varmaankin jättikurpitsoiden asuinpaikan valinta ja valmistelu sekä sokeriherneen kylväminen. Paljon on työtä tässä valmisteluvaiheessa! Pitää varta vasten komentaa itseään aina kotiin lepäämään, jottei väsyttäisi itseään liikaa ja kyllästyisi koko kasvimaahan.